keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Epäonninen eskatologia



Uusi testamentti esittää, että Kristuksen toisen tulemisen enteisiin kuuluu sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä ja sitä, että Jeesuksen opetuslapset joutuvat vihatuiksi Herransa nimen tähden.
Maailman historia ja nykyisyys on täynnä kauheita tapahtumia, joten sopivia ennusmerkkejä on ollut aina löydettävissä.
Vihatuksi tulemisen suhteen kristityiden on syytä muistaa, että ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana vainotuista kristityistä itsestään tuli jo 300-luvulla toisinajattelijoiden ankaria vainoajia.
***
Juutalaiset olivat jo kauan ennen Jeesusta odottaneet messiaskuningasta, joka tulisi yhdistämään kansan ja vapauttamaan heidät roomalaisten vallasta. He eivät voineet samastaa Jeesusta omiin odotuksiinsa, koska hän ei osoittautunut maallisen vallan tavoittelijaksi, vaan joutui itsekin poliittisen valtapelin uhriksi.
***
Jeesuksen seuraajat, joita vasta Antiokian Ignatiuksesta lähtien kutsuttiin kristityiksi, alkoivat jossakin vaiheessa tulkita messiastoiveen täyttyneeksi Jeesuksessa. Heidän ajattelussaan sai sijaa myös toivomus toisenlaisesta toisesta tulemisesta, jonka myötä heidän kaikki tavanomaiset unelmansa saisivat täyttymyksen täällä maan päällä ja myöhemmin taivaassa.
Vaikeina ensimmäisen vuosisadan loppuvuosikymmeninä osa evankelistoista mahdollisesti kirjasi näitä toivomuksia Jeesuksen itsensä antamiksi lupauksiksi – tai sitten Jeesus itsekin oli pahasti erehtynyt, kuten 1800-luvun saksalaiset kriitikot totesivat (ja paisuttelivat toteamuksiaan).
***
Johanneksen ilmestyskirjan kirjoittaja jatkoi evankelistojen linjaa pitääkseen yllä kristityiden uskoa ja toivoa vaikeina aikoina. Kirkkoisä Origenes totesikin aikoinaan, ettei Johanneksen ilmestystä olisi saanut julkisesti lukea, koska se yleensä ymmärrettiin (jo tuolloin) väärin.
***
Kaikki 2000 vuoden konkreettiset toisen tulemisen odotukset ovat kuitenkin osoittautuneet tyhjiksi. Ne voitaisiin luokitella joko evankelistojen omiksi käsityksiksi tai mahdollisiksi väärintulkinnoiksi puhtaasti henkisestä, yksilöllisestä sisäisestä tulemisesta. Sellaisia tulkintoja löytyy useistakin eri lähteistä sekä idästä että lännestä:
Intialainen Dhammapada kirjoittaa satoja vuosia ennen kristillistä aikaa: "Milloin hyvänsä vanhurskaus on lamassa ja pahuus saanut ylivallan, silloin Minä itse aina ilmestyn.”
Se tarkoittaa, että jokin jumalallinen sanansaattaja (avatara) saattaa ilmestyä ihmisten keskelle silloin, kun ihmiskunta eniten tarvitsee henkistä ohjausta – eli henkisesti pimeimpinä aikoina (jota aikaa usein symboloi joulu).
Keskiaikainen dominikaanijohtaja, mestari Eckhart sanoo joulusaarnassaan:
”Me olemme nyt juhlimassa sitä ikuista syntymää, joka Isä juma­lan toimesta alati ta­pah­tuu ajat­tomuu­dessa, koska tuo sama syntymä on nyt tapah­tunut myös ajassa, inhimilli­sessä luon­nossa. Pyhä Augustinus sanoo: ’Mitä se minua hyödyttää, että tuo syntymä ta­pahtuu ikui­sesti, jollei se ta­pahdu mi­nussa! Vasta sen tapahtumi­nen mi­nussa olisi merkit­tävää.’ Tulemme siksi puhumaan juuri tästä syntymästä ja siitä, kuinka se voisi ta­pahtua meissä sekä saavut­taa täytty­myksensä hy­veellisessä sie­lussa aina kun Isä jumala lau­suu Ikuisen Sa­nansa täydelli­sessä sielussa.”
”Jumalaton” Nietzsche kirjoittaa Zarathustrasta: ”Te ette olleet vielä etsineet itseänne: silloin te löysitte minut. Niin tekevät kaikki uskovaiset, ja sen tähden kaikki uskominen on jokseenkin mitätöntä. Nyt minä käsken teidän kadottaa minut ja löytää itsenne; vasta sitten, kun te kaikki olette kieltäneet minut, minä tahdon palata teidän tykönne. Totisesti toisin silmin minä silloin etsin kadonneitani, toisella rakkaudella minä silloin teitä rakastan.”
Nämä kaksi, Eckhart ja Nietzsche (kuten monet muutkin) tahtoivat korostaa henkisyyden ”tulemista” sisäisesti. Se tarkoittaa ihmisen tiedostamistavan täydellistä muutosta, jota myös kutsutaan ”syntymiseksi ylhäältä.” Sen rinnalla kaikenlaiset muut tulemiset ja tulemukset ovat yksilön kannalta toisarvoisia.
***
Alkukirkon kristityt saattoivat tulkita kirjallista tai suullista perimätietoa liian konkreettisesti, koska uskoivat ja toivoivat niissä puhuttavan jumalaisen ruumistuman pikaisesta fyysisestä paluusta korjaamaan kaikki asiat uskovien kannalta ihanteelliseen tilaan.
***
Eskatologiset toiveet eivät ole toteutuneet. Eckhart esittäisi mahdollisesti syyksi sen, että kristityt uskoivat vielä Jumalaan kuin lehmään: siltä odottamansa maidon takia (ja siten kelvottomasti).
Jaakob (vanhurskas) saattoi kirjoittaa samasta asiasta: ”Te anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.”
***
Inhimillinen pyyde, eli erilaatuiset odotukset, saattavat olla olennaisimpia estäviä tekijöitä niin ulkoisten kuin sisäistenkin tulemisodotusten suhteen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti