Sirkushuveja kansalle

Ensimmäisen vuosisadan roomalainen satiirikko Juvenalis totesi, että hänen kansallaan oli joskus ollut valta omissa käsissään, mutta se oli keisarikaudella vaihtanut sen ilmaiseen viljaan ja sirkushuveihin (panem et cirsenses).

***

Olemmeko me suomalaiset vaihtaneet valtamme ja sisäisen ryhtimme hyvinvointivaltion ilmaispalveluihin, runsaaseen vapaa-aikaan, helposti saatavaan viinaan tai sisällöttömiin viihdeohjelmiin?

***

Kansalle on tarjolla yhä enenevässä määrin sellaista, johon voi ilman ponnistelua hukuttaa levottoman tai turhautuneen mielensä ja tuntea silti olevansa jollakin tavoin kiinni ajassa – kunnon kansalainen (koska kaikki muutkin harrastavat samaa).

Viihteen tuottaminen nojaa käsityksiin ihmisten enemmistön mausta – tai maun puutteesta. Nykyinen suuntaus ei näytä asettavan juuri minkäänlaisia eettisiä tavoitteita, vaan menee yli siitä, missä aita on matalin.

Suomessa tilanne on lisäksi erikoinen siinä, että maan väestön vanhetessa television ohjelmatarjonta suuntautuu yhä nuoremmille (lähes murrosikäisille).

***

Urheilun osuus mm. uutislähetysten ajankäytöstä on lisääntynyt jatkuvasti. Olisi ehkä syytä miettiä, miten se edistää kulttuuria ja yleistä ihmisyyttä?

Doping-aineiden käyttö, huippu-urheilijoiden järjettömät palkkiot sekä elävät esimerkit toisiaan kolhivista ja purevista kisailijoista eivät anna tukea antiikin olympialaisten aikaiselle tavoitteelle – mens sana in corpore sano = terve sielu terveessä ruumiissa.

Sanonta lienee jo alun perin ollut kyseenalainen (urheilijoiden keksimä), sillä ruumiillinen terveys ei ole milloinkaan taannut sielun tai edes mielen ylevyyttä.

Uusimman väitteen mukaan nuorena liikunnallisesti aktiiviset tulevat myöhemminkin toimeen keskimääräistä paremmin. Oma muistikuvani aikani lukiolaisista pojista todistaisi sitä, että heistä parhaiten ovat menestyneet ne, joille kiintopyöräys rekillä tuotti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ja jotka myöhemminkin liikkuivat lähinnä vain ”pakolliset kuviot.”

***

Suomalaiset televisiokanavat suoltavat toinen toistaan plagioiden (tai valmiina formaatteina) suoraa- ja vinoshowta, kenoarvontaa, hahmokilpailuita, ruuan kanssa leikkimistä, laihdutusta, laillista paritusta, murhamysteereitä, seksuaalissävytteisiä (kalliiksi tulevia) kilpailuita autioilla saarilla sekä lähes päättymättömiä tv-sarjoja (joiden perusideat ovat loppuneet vuosia sitten).

Jopa eduskunnan toiminta näyttää toisinaan – ellei kansallissirkukselta, niin ainakin kansallisteatterilta.

***

Hengellisillä kentilläkin etsiskellään "markkinarakoja" järjestämällä hölkkä- ja polkkakirkkoja (vai oliko se dance-kirkko), viininlotrausta, tilaisuuksia ymmärtämättömille vauvoille ja kotieläimille ja ylettömän kalliita mainoskampanjoita.

Kirkkohölkkää voidaan toki puolustella sillä, että ellei siinä henkisty, niin ainakin hengästyy!

Teatteria nämäkin muistuttavat, jollaiseen tanskalainen Sören Kierkegaard rinnasti koko aikansa (1800-luvun) kirkon (joka ei kuitenkaan myöntänyt esittävänsä teatteria). Eivät ne vapauta ketään ihmistä omien kiintoajatusten ja tuntemusten noidankehistä – ikiomasta katoavaisesta sirkuksestaan.

***

Ei kaiken tarvitse (eikä saakaan) olla haudan vakavaa. Elämä kaipaa toisinaan myös kevennystä.

Tärkeintä lienee se, että ihmisten sisäänsä ottamien virikkeiden painopiste pysyy elämää kannattelevissa – mieluummin ylentävissä – asioissa.

Keinotekoisista keventeistä (mielen roskaruuasta) ei saisi tulla itsetarkoitus, johon mieli ehdollistuu ja alkaa hakea vastaavaa yhä voimistuvassa muodossa.

***

Alkoholin kulutus Suomessa on kolminkertaistunut 1960-luvulta lähtien. Esiin nousseista ongelmista päätellen viina ei liene ainoastaan viisasten juoma, vaan maistuu lähes kaikille.

Alkoholin positiivisten vaikutusten tueksi voidaan hakea tunnettu latinalainen sanonta, ”in vino veritas”, joka juontuu jo Alcaeus Mytileneläisen runosta n. v:lta 600 eKr.

Ajatus saa lisätukea roomalaisen historioitsija Tacituksen väittämästä, että germaanit ryyppäsivät kokoontuessaan juuri siitä syystä, että kukaan ei humalassa osannut valehdella uskottavasti.

***

Monet alkoholin kanssa pitkään askarrelleet ovat kertoneet, kuinka alun hauskasta humaltumisesta muodostui rankka selviytymistarina, josta hauskuus oli hyvin kaukana.

Alkoholi saattaa toki joissakin tilanteissa olla tehokas tapa purkaa mieleen syntyneitä jännitteitä, mikäli ne eivät purkaudu välivaltana ympäristöä tai itseä kohtaan – ja mikäli käytöstä ei muodostu "jokapäiväinen juomamme".

***

Mieli oppiin hyvin nopeasti voimakkaisiin aistillisiin ja psyykkisiin virikkeisiin. Samalla se menettää herkkyyttään kaiken hienovaraisen suhteen – ja paluu terveellisempiin uomiin käy hyvin vaikeaksi.